Kansainvälistä viestintää käännöstoimiston silmin

Näin kirjoitat hyvin kääntyvää tekstiä

Kirjoittaja Translatum Oy | 18.5.2016

Kaikki asiatekstit kannattaa kirjoittaa selkeiksi ja helposti ymmärrettäviksi, mutta erityisen tärkeää se on silloin, kun tekstin tiedetään menevän käännettäväksi muillekin kielille. Tekstin käännettävyyden merkitystä taustoitimme edellisessä artikkelissamme Toimiiko tekstisi myös käännettynä?

Käännettäväksi tarkoitettuun asiatekstiin pätevät suurelta osin samat periaatteet kuin mihin tahansa selkeyteen pyrkivään tekstiin. Kääntäminen onkin tekstille eräänlainen happotesti: lopputuloksessa näkyvät helposti lähtötekstin mahdolliset heikkoudet, kuten tarpeettoman mutkikkaat rakenteet, ei-niin-täsmälliset ilmaukset tai virkkeet, joiden logiikassa on parantamisen varaa. Hyvä käännettävyys asettaa kirjoittajalle lisäksi joitakin erityisiä vaatimuksia tai rajoituksia, joita muunlaisissa teksteissä ei tarvitse ajatella.

Teknisen kirjoittamisen ja kääntämisen tarpeisiin on jopa kehitetty kielenkäytön standardi, jonka soveltamisen tulosta kutsutaan yksinkertaistetuksi englanniksi (STE, Simplified Techical English). Siitä voi lukea lisää aiemmasta artikkelistamme Yksi sana, yksi merkitys – standardienglannin edut

Tällaisen ns. kontrolloidun kielen systemaattinen käyttö on etenkin satunnaisiin kirjoitustehtäviin melkoisen järeä työkalu, ja se sopiikin parhaiten teknisten tekstien laatimiseen yrityksissä, joissa esimerkiksi käyttöohjeita laaditaan jatkuvasti ja paljon. Samoja periaatteita hieman kevennettynä voi kuitenkin soveltaa tyystin toisenlaistenkin tekstien käännettävyyden varmistamiseen. Seuraavassa esitetyt ohjeet ja esimerkit koskevat pääosin suomeksi kirjoitettuja tekstejä, mutta perusperiaatteet soveltuvat muihinkin kieliin.

Artikkeli on rakentunut niin, että ensin käsitellään varsinaiseen kielenkäyttöön liittyviä asioita ja lopussa siirrytään tarkastelemaan myös tekstinulkoisia asioita.


to_be_translated12.jpg


Käytä konkreettista kieltä

Kun kirjoitetaan käännettäväksi, on hyvä välttää käyttämästä ”liian hienoja” sanoja ja käsitteitä. Niiden ongelmana on, että vaikka ne saattavat kuulostaa hyvältä, niiden täsmällistä merkitystä on vaikea päätellä.

Mitä väljempi lähtötekstin ilmaus merkitykseltään on, sitä enemmän kääntäessä jää tilaa virhetulkinnoille. Niinkin voi käydä, että pyrkiessään välttämään suoranaisia virheitä kääntäjä ottaa varman päälle ja valitsee hyvin yleisen tason käännösvastineen, joka kattaa suunnilleen kaikki tulkintavaihtoehdot. Tällaisista ympäripyöreyksistä lopputekstin lukijan on vaikea saada otetta.

Millainen kielenkäyttö sitten edistää ymmärrettävyyttä?

  • Konkreettinen alakäsite on monesti parempi kuin abstrakti yläkäsite: mieluummin siis vaahtosammutin kuin palonsammutusratkaisu, kun on kyse tästä nimenomaisesta fyysisestä tuotteesta.
  • Sen sijaan, että käytettäisiin merkitykseltään epäselviä muotisanoja kuten reunaehto, on parempi täsmentää, tarkoitetaanko esimerkiksi ennakkoehtoja tai vähimmäisvaatimuksia.
  • Sellaisia uusmuodosteita kuin yritysuskollinen avainasiakas on syytä välttää: jos tarkoitetaan kanta-asiakasta, kannattaa sanoa niin.

Vaikeille abstrakteille käsitteille on usein tyypillistä, että ne muodostuvat pitkistä, moniosaisista yhdyssanoista. Niitä välttelemällä pysyy selvemmillä vesillä.

Pidä virkkeet lyhyinä...

Virkkeisiin ei kannata mahduttaa liikaa asiaa – yhdessä virkkeessä on yleensä järkevää käsitellä vain yhtä asiakokonaisuutta. Jo 15–20-sanainen virke on pitkähkö. Jos virkkeessä on useita yhtään pidempiä päälauseita, kannattaa harkita niiden erottamista pisteellä omiksi virkkeikseen. Myöskään sivulauseiden ketjutus ei ole suositeltavaa.

Maratonvirkkeiden työstäminen on hidasta niin kääntäjälle kuin muillekin lukijoille: on työlästä yrittää pysytellä selvillä siitä, miten pitkässä virkkeessä mainitut asiat liittyvät toisiinsa. Niiden viittaussuhteet usein väkisinkin hämärtyvät, mikä ei edistä käännöksen täsmällisyyttä.

Ylipitkien virkkeiden tuntomerkeistä voi lukea tästä Kielitohtori-artikkelista.

...ja rakenteeltaan yksinkertaisina

Pituuttakin merkittävämpi asia on virkkeiden ja lauseiden rakenne. On suositeltavaa välttää epäselviä lauseenvastikkeita, pitkiä määriteketjuja ja raskaita substantiivirakenteita.

Lauseenvastikkeita voi olla käännettäessä vaikea tulkita oikein. Otetaan esimerkiksi seuraava virke:

  • Työtä tulisi jatkaa olosuhteiden parannuttua.

Onko siinä kyse suorasta kehotuksesta: työtä tulisi nyt jatkaa, koska olosuhteet ovat parantuneet? Vai onko paino ehdollisuudessa – työtä tulee jatkaa, jos ja kun olosuhteet joskus parantuvat? Tällaisiin asioihin kääntäjä joutuu ottamaan kantaa.

Pitkillä määriteketjuilla tarkoitetaan tällaisia monisanaisia, etupainotteisia kuvauksia:

  • Helsingin käräjäoikeuden viime keväänä tekemää päätöstä koskevaan metsänomistajien valitukseen on nyt saatu vastaus.

Raskaille substantiivirakenteille on tyypillistä minen-muotojen runsas käyttö:

  • Kierrätystavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä ovat lajittelun tehostaminen ja uusien keräys- ja käsittelymenetelmien kehittäminen.

Tällaisten paperinmakuisten rakenteiden sijaan kannattaa käyttää simppelisti pää- ja sivulauseita – siis samantapaisia rakenteita kuin käytettäisiin selostettaessa samoja asioita puhuen. Pää- ja sivulauseille perustuva teksti etenee loogisemmin ja auttaa hahmottamaan syy-seuraussuhteita. Tämä helpottaa ja tehostaa suuresti kääntäjän työtä.

Esimerkkivirkkeet voisi kirjoittaa selkeämmin vaikka näin:

  • Helsingin käräjäoikeus päätti viime keväänä [asiasta X]. Metsänomistajat valittivat tuolloin päätöksestä, ja tähän valitukseen on nyt saatu vastaus.
  • Jotta kierrätyksessä päästäisiin tavoitteisiin, on tehostettava jätteiden lajittelua ja kehitettävä uusia tapoja niiden keräämiseen ja käsittelyyn.

 

Rakenna loogisia kokonaisuuksia

Tekstin ymmärrettävyyttä voi edistää huolehtimalla siitä, että se etenee selkeästi ja loogisesti.

Asiakokonaisuudet kannattaa jakaa kohtalaisen lyhyisiin, toisistaan erottuviin kappaleisiin. Samaan kappaleeseen saati saman virkkeen sisälle ei kannata niputtaa toisiinsa liittymättömiä asioita. Tekstiä lukeva ja tulkitseva yrittää luoda mielessään yhteyksiä samassa kappaleessa käsiteltyjen asioiden välille, ja on hämmentävää, jos sellaista yhteyttä ei tosiasiassa ole.

Peräkkäisten virkkeiden välisiä ajatuksellisia suhteita on hyvä kirjata näkyviin käyttäen erityisiä sidesanoja: siksi, niinpä, koska, kuitenkin, vaikka, sen lisäksi...

Viittausten kanssa on syytä olla tarkkana: tekstin sisäinen logiikka hämärtyy, jos jää epäselväksi, millä viitataan mihinkin. Muun muassa pronominien viittaussuhteita on tärkeää pitää silmällä. Esimerkiksi kun suomenkielisessä tekstissä puhutaan kahdesta eri henkilöstä, heihin viitataan taaksepäin eri pronomineilla: ensin mainittuun viitataan pronominilla hän ja jälkimmäiseen pronominilla tämä (ks. Kielitoimiston ohje).

Otsikoiden tulisi vastata sisältöä mahdollisimman hyvin. Jos kohtaan viitataan muualla tekstissä (nk. ristiviittaus), on tärkeää, että otsikon kirjoitusasu toistuu samanlaisena.

Lukitse käsitteet: yksi sana, yksi merkitys

Joissakin teksteissä pyritään välttämään liiallista toistoa, ja siksi niissä käytetään toisinaan synonyymeja tuomaan tekstiin vaihtelua. Käännettäväksi tarkoitetussa tekstissä tämä ei kuitenkaan ole hyvä idea, vaan termejä kannattaa käyttää johdonmukaisesti. Samasta asiasta tulisi käyttää aina samaa nimitystä. Toisaalta yhdellä sanalla ei pitäisi viitata moneen eri asiaan.

Monilla ammattikääntäjillä on nykyään käytössään erityisiä laadunvarmistustyökaluja, kuten Apsic Xbench. Sellaisella on kätevä tarkistella laajastakin tekstikokonaisuudesta, onko termit käännetty yhdenmukaisesti. Lähtökohtaisesti käännöksestä voi kuitenkin tulla korkeintaan yhtä johdonmukainen kuin alkuperäinen teksti on. Tarkkavainuinen kääntäjä voi toki tunnistaa epäjohdonmukaisuudet ja pyytää asiakkaalta täsmennystä, mutta etenkin kiirekäännöksissä tällaiset selvittelyt voivat viedä tarpeettoman paljon aikaa.

Käsitteitä voi katsoa myös siitä näkökulmasta, miten yleisesti ne ovat käytössä. Jos mahdollista, kannattaa välttää liian erikoistuneita termejä, kuten sanoja tai lyhenteitä, jotka ovat ehkä käytössä vain kirjoittajan omassa organisaatiossa. Ainakin niiden merkitystä on hyvä avata vaikkapa erillisessä kääntäjälle annettavassa ohjeessa.

Ohjeistamista voi hyödyntää muutenkin. Teknisessä tekstissä hankalasti käännettäviä ovat lähtökielen yleisluontoiset termit, joilla on kohdekielessä lukuisia vastineita, joista on osattava valita oikea. Tällainen on esimerkiksi suomen kielen kara. Toisaalta sellainen sinänsä hyvin tuttu englannin kielen sana kuin battery voi tarkoittaa joko paristoa tai akkua. Riittävä konteksti toki ohjaa oikeaan suuntaan, mutta ei ole hullumpi idea täsmentää asiaa jo etukäteen.

Leikittele kielellä harkiten

Luovemman tyyppistä tekstiä, kuten markkinointitekstiä, elävöitetään usein erilaisilla vertauksilla, kuvakielellä ja sanaleikeillä. Tämä on luonnollista ja tarkoituksenmukaista, mutta kääntämisen kannalta haasteellista.

Monet vertaukset ovat kulttuurisidonnaisia, eikä niille välttämättä löydy luontevaa vastinetta kohdekielestä. Kaikenlaisia kulttuurisia viittauksia olisikin käytettävä harkiten. Esimerkiksi erilaisissa yhteyksissä paljon käytetty ja varioitu sanonta taipuu vaan ei taitu viittaa alun perin suomalaisten katajaiseen kansanluonteeseen. Toisen kulttuurin edustajan ei voi olettaa tätä tietävän, vaan käännettäessä kulttuurikytkös on purettava.

Myöskään sanaleikin toistaminen toisessa kielessä ei välttämättä onnistu: ilmauksen juju saattaa perustua vaikkapa sanan monimerkityksisyyteen tai lauseessa esiintyvään alkusointuun. Ja jos koko ilmaus on alun perin motivoitunut muodon ja merkityksen yhteisvaikutuksesta, pelkän merkityksen kääntäminen saattaa tuottaa oudon lopputuloksen. Tämä korostuu, kun puhutaan sloganista tai muusta painokkaan aseman saavasta tekstin osasta.

Kielen muodoilla ja merkityksillä pelataan joskus muuallakin kuin mainosten maailmassa. Muun muassa ohjeita ja toimintatapojen kuvauksia esitetään toisinaan muodossa, joissa vaikkapa ominaisuuksien tai vaiheittaisten toimintojen kuvausten alkukirjaimista muodostuu jokin muistisääntönä toimiva sana. Esimerkki tällaisesta akronyymista eli lyhennesanasta voisi olla LYKKY, jonka tarkoitus on kuvata hyvin kääntyvän kielen ominaisuuksia (Lyhyttä, Yksinkertaista, Konkreettista, Kulttuuritonta, Yhdenmukaista). 

Joskus on suhteellisen vaivatonta löytää sanoille kohdekielestä samoilla kirjaimilla alkavat luontevat vastineet. Usein kuitenkaan ei, ja riskinä onkin, että käännös vaikuttaa väkinäiseltä.

Entä jos luova kielenkäyttö on olennaista?

Miten sitten tulisi toimia, jollei luovan kielenkäytön tuomista mahdollisuuksista voida tai haluta kokonaan luopuakaan?

Ensinnäkin on hyväksyttävä se, ettei aina ole mahdollista löytää käännöstä, joka leikittelisi muodoilla ja merkityksillä tismalleen lähtötekstin tavoin. Esimerkiksi kuvakieltä hyödyntävään tekstikohtaan voikin liittää kommentin, jossa pyydetään välttämään liian sananmukaista käännöstä ja kenties avataan tekstikohdan merkitystä tarjoten vaihtoehtoisia tapoja ilmaista sama asia.

Joka tapauksessa on hyvä idea välittää kääntäjälle tieto siitä, mikä on tekstin tavoite ja kohderyhmä ja millaista tyyliä ja sävyä siinä kokonaisuutena tavoitellaan. Onhan mahdollista, että vaikka käännöksessä ei voida toistaa lähtötekstin sanaleikkiä tai alkusointua tietyssä kohdin, sellaisen luomiseen tarjoutuu tilaisuus jossakin toisaalla tekstissä.

Akronyymien suhteen paljon riippuu siitä, voiko lopullisen lukijan olettaa ymmärtävän kyseistä kieltä edes jonkin verran. Jos kyse on esimerkiksi englannista, akronyymin ja/tai sen pohjalla olevat sanat voi ohjeistaa jättämään kääntämättä, jos luontevaa käännöstä ei löydy. Kohdekielisen selityksen voi tällöin liittää mukaan sulkeissa.

Kun kielellisen ilmaisun toimivuus on erityisen tärkeää, tätä kannattaa korostaa käännöksen tilausvaiheessa. Käännöstoimisto osaa silloin etsiä tekstille sopivan kääntäjän ja ohjeistaa tämän oikein. Joskus voi olla tarpeen käyttää erityistä copyedit-palvelua, jossa haluttu tyyli ja sujuvuus varmistetaan erillisellä työvaiheella.

Vältä kahlitsemasta kieltä ulkoasuun

Asiakirjojen visuaalisella muotoilulla ja teknisillä toteutuksilla voi olla vaikutusta käännösratkaisujen toimivuuteen. On muun muassa tyypillistä, että sama teksti on eri kielillä eripituinen. Jos tätä ei huomioida, vaan tekstille varattu tila on tiukasti rajattu tietynkokoiseksi, käännöksen ensisijaisena kriteerinä toimii sen pituus eikä niinkään sisällöllinen sopivuus.

Myös tekstikohtien korostaminen visuaalisin keinoin voi toisinaan aiheuttaa päänvaivaa riippuen siitä, miten se on toteutettu. Niinkin yksinkertainen asia kuin sanojen lihavointi voi tuottaa oudon lopputuloksen, jos se tehdään mekaanisesti perustuen vain sanojen asemaan rivillä tai sivulla. Joskus tekninen tai visuaalinen toteutus voi sitoa asioiden esittämisjärjestystä tai virkkeen sanajärjestystä tavalla, joka vaikeuttaa luontevan käännöksen löytymistä.   

Lisähaastetta voi aiheutua siitäkin, että jokin tekstin osa – kuten tietty sana, nimi tai numero – esitetään teknisesti kuvamuodossa. Kuvamuotoisuus voi asettaa rajoituksia kielenkäytölle ja johtaa esimerkiksi siihen, että kohdekielen oikeinkirjoitussääntöjen rikkomiselta ei voida välttyä. Toisaalta jos kuvamuotoisen tekstin sisältö ei ole kääntäjän nähtävillä käännösvaiheessa, on riskinä, että sitä ympäröivä käännösteksti ei olekaan sopiva.

Löyhemmin itse kääntämiseen liittyvä, mutta kuitenkin lopputulokseen vaikuttava seikka on fonttien käyttö. Käännettäväksi tarkoitettuun tekstiin ei ehkä ole viisasta valita niitä kaikkein eksoottisimpia tai harvinaisimpia fontteja, koska ne eivät välttämättä tue kaikkia kieliä. Ainakin on varauduttava siihen, että fontit joudutaan vaihtamaan käännöstä varten.

Tällaisista seikoista onneksi harvemmin muodostuu ylipääsemätöntä ongelmaa. Käännösprosessin sujuvuutta ja tehokkuutta ne kuitenkin saattavat nakertaa.

Ohjeista!

Käännettävyyttä ajatellen vähemmän on enemmän – paitsi silloin, kun on kyse kääntämisen avuksi tarkoitetusta ohjeista, sanastoista ja viitemateriaaleista. Niiden suhteen ei pidä pihistellä, ainakaan niin kauan kuin ohjeet ovat määränsä ja sisältönsä puolesta vielä järkevästi hallittavissa ja sisäistettävissä.

Edellisissä kappaleissa on jo noussut esiin asioita, joista kääntäjää voi ohjeistaa. Käännöstoimeksiannon mukana toimitettavat ohjeet voivat siis liittyä muun muassa

  • termeihin, käsitteisiin ja lyhenteisiin (esim. kokonaiset monikieliset sanastot)
  • tyyliin, sävyyn ja muuhun ilmaisuun
  • mahdollisesti kääntämättä jääviin osiin (tuotenimet, käyttöliittymätekstit)
  • siihen, miten kääntäjän toivotaan toimivan visuaalisten elementtien suhteen
  • teknisiin seikkoihin, kuten käännösvastineiden pituuteen (merkkimäärään).

Kääntämisen tueksi voi mielellään myös toimittaa ”reffiä” eli viitemateriaalia, jollaista voi olla vaikkapa käännöksen aihepiiriin liittyvät aiemmat (kohdekieliset) dokumentit. Jos käännettävään tekstiin liittyy olennaisena osana kuvia tai videoita (kyseessä esim. videon tai animaation tekstitys), tällainen materiaali on ehdottoman tarpeellista antaa kääntäjän nähtäväksi. Muutoin käännösratkaisuihin voi jäädä toivomisen varaa.

Huomioi tekstien uudelleenkäytön mahdollisuus

Kun yritys tai muu organisaatio on toiminut pitkään, samojen tai melkein samojen tekstien käännöksiä saatetaan tarvita useaan otteeseen. Esimerkiksi tuote-esitteissä osa tuotteista on tyypillisesti samoja kuin aiemmin ja olemassa olevaa kokonaisuutta täydennetään uusien tuotteiden kuvauksilla. Kun tilanteen tasalle päivitetty esite sitten kaipaa kääntämistä, on hyvä selvittää, ovatko aiemmat esitekäännökset edelleen tallella. Niistä on hyötyä vähintäänkin viitemateriaalina.

Jos intresseissä on tehostaa kääntämistä ja toisaalta varmistaa uuden ja vanhan käännöksen keskinäinen yhdenmukaisuus, on järkevää muuttaa vanhoja tekstejä tai tekstinosia vain siltä osin kuin se on tarpeen – ei pelkästä muuttamisen ilosta tai kosmeettisista syistä. Etenkään keskeisiä termejä ja käsitteitä ei kannata vaihtaa, ellei se ole välttämätöntä. Kääntäjä ei nimittäin ainakaan kertomatta tiedä, että kyseessä on ainoastaan pintatason muutos, ja saattaa käyttää kohtuuttoman paljon aikaa miettiessään, miten ilmentäisi eroja käännöksessä.

Kun samanlaisina toistuvista teksteistä halutaan maksimaalinen kustannus- ja muu hyöty, tarvitaan käännösmuistia, joka sisältää sekä alkuperäisen tekstin että sitä vastaavan käännöksen käännöstyökalun ymmärtämässä muodossa. Siksi käännöksen tilaajan kannattaa varmistaa, että kääntämiseen käytetään käännöstyökalua, ja pyytää kääntäessä syntynyt muisti itselleen – siihen asiakkaalla on aina oikeus.

 

Toivotamme LYKKYä tykö hyvin kääntyvien tekstien kirjoittamiseen!

LYKKY2.jpgLYKKY3.jpg

 

Tutustu blogiimme!

Translatumin blogissa jaamme näkemyksiämme käännösalan, kansainvälisyyden ja kielen ajankohtaisista ilmiöistä.

Tilaa blogiartikkelit sähköpostiisi