Kansainvälistä viestintää käännöstoimiston silmin

Kielenhuollon muuttuvat suositukset: mitä seuraavaksi?

Kirjoittaja Translatum Oy | 24.4.2014

 

Alkaa tekemään ja muut tuoreet suositukset

Alkuvuodesta 2014 Kotimaisten kielten keskus ilmoitti uudesta linjauksesta: alkaa tekemään on nyt yhtä salonkikelpoista kieltä kuin alkaa tehdä.

Samaan aikaan päätettiin väljentää muutamaa muutakin sääntöä.

  • Nyt voidaan kirjoittaa myös file : filettä ja pyre : pyrettä, kun aiemmin piti kirjoittaa filee : fileetä ja pyree : pyreetä.
     
  • On luvallista puhua myös takin, saappaiden tm. vuoresta ja vuorellisuudesta. Aiempi ohje oli kirjoittaa vuorin, vuoria ja vuorillinen, vuoriton, kun puheena on vaatekappaleen vuori.  Nyt todettiin, että yleiskielessä kahtalaisesta käytännöstä ei ole haittaa, ja kumpikin tapa on siis oikein.
     
  • Nämä voidaan nykyään kirjoittaa sekä yhteen että erikseen: päinvastoin ~ päin vastoin, pikkuhiljaa ~ pikku hiljaa, itsestään selvä ~ itsestäänselvä.

Lisäksi jo viime vuoden puolella päätettiin, että taruolentoa tarkoittava sana haltia voidaan kirjoittaa myös ilman j:tä – aiemmin tuli kirjoittaa haltija merkityksestä riippumatta.

Seuraavassa Kielitohtorimme antaa oman ennustuksensa siitä, mitkä asiat seuraavaksi pääsevät suomen kielen lautakunnan pöydälle.

Vieraskielisten nimien "taivutus silmälle"?

Vierasperäiset nimet suositellaan taivuttamaan suomen kielessä sen mukaisesti, miten ne alkuperäiskielessä lausutaan. Taivutetaan siis esimerkiksi Poirot'n (eikä Poirotin), Glasgow'hun (ei Glasgowiin) ja Joehun (ei Joehen). (Tarkemmin ks. esim. Kielitohtorin ohjeartikkeli.)

Tämän normin noudattaminen on kuitenkin monelle hankalaa, mikä todettiin muun muassa Ilta-Sanomien kielitestissä: 84 % vastanneista taivutti Montreux-nimeä väärin.

Jo kymmenen vuotta sitten suomen kielen lautakunnan silloinen puheenjohtaja Harri Mantila kommentoi näin:

Periaate on ollut, että ”kirjoitetaan korvalle” eli ääntämyksen mukaan. Tämä on näihin aikoihin saakka ollut helppo opettaa, koska kyseeseen ovat tulleet lähinnä jotkin englannin- ja ranskankieliset nimet. Nyttemmin kansainvälistymisen edetessä olemme tekemisissä yhä useammankielisten nimien kanssa, eikä kielenkäyttäjä voi mitenkään tietää monien meille suomalaisille eksoottisten kielten ääntämystä. Niinpä olisi varmasti helpompaa ”kirjoittaa silmälle”, eli ottaa käyttöön myös tyyppi Glasgowiin, Bordeauxiin. Ohjeita ei muutettu, mutta tulevaisuudessa on varmasti tarvetta palata vielä tähänkin yksityiskohtaan.

Vielä suositusta ei ole muutettu, mutta ennustan, että muutos nähdään lähitulevaisuudessa.

Ympäristöystävällisyys sallituksi?

Sellaisia yhdysadjektiiveja kuin ravinnerikas, verovapaa ja tyylipuhdas on neuvottu välttämään niiden vierasvaikutteisen syntytavan vuoksi. Jäljet johtavat jälleen länsinaapuriin: nämä sanat on useimmiten muodostettu ruotsin, joskus myös englannin mallin mukaisesti. Parempia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kotoisesti johdetut ravinteikas, veroton ja puhdastyylinen.

Joillekin yhdysadjektiiveille ei kuitenkaan ole pystytty luomaan suomalaisempaa vastinetta, joka kattaisi käyttötarpeet tarpeeksi hyvin eikä vaikuttaisi teennäiseltä. Tällainen on ympäristöystävällinen, jonka tilalle suositettu lähinnä ilmauksia ympäristöä säästävä ja ympäristöä saastuttamaton. Ongelmiin joudutaan kuitenkin viimeistään, kun yritetään korvata substantiivijohdos ympäristöystävällisyys. Joskus voi tietysti puhua vihreydestä, mutta konkreettisen värimerkityksensä vuoksi se ei sovi kaikkialle ilman koomista vivahdetta.

Toinen esimerkkitapaus on huoltovapaa, jonka korvikkeiksi sanakirja tarjoaa huollotonta tai huoltoa kaipaamatonta. Huolloton on huono, koska sen voi tulkita myös huoltamattomaksi, mikä tuskin on toivottua. Huoltoa kaipaamattomassa taas on sama ongelma kuin yllä: se taipuu huonosti substantiiviseen käyttöön.

Monet yhdysadjektiivit, kuten virkavapaa, koulukypsä ja riskialtis ovat hyväksyttyjä. Niinpä en näe suurta estettä vapauttaa perustellusti joidenkin muidenkin yhdysadjektiivien ja niiden johdosten käyttöä.

Myymäläadessiivi käyttöön?

Sellaisia ilmauksia kuin asunto parvekkeella, lihapiirakka kahdella nakilla on perinteisesti pidetty ruotsin med-rakenteen vaikutuksesta syntyneenä ja siksi kartettavina.

Usein tämän niin kutsutun myymäläadessiivin käyttö onkin vältettävissä käyttämällä jotakin kotoisempaa rakennetta: paita pitkillä hihoilla on toki luontevammin pitkähihainen paita, ja on kai sama asia syödä leipäjuustoa ja lakkahilloa kuin leipäjuustoa lakkahillolla.

Joissakin tilanteissa tämä rakenne kuitenkin olisi varsin käyttökelpoinen tiiviytensä ansiosta. Niin ikään ruotsinvoittoisena pidetty tavan adessiivi (rakkaudella, kunnialla, huolella) hyväksyttiin yleiskieleen kymmenisen vuotta sitten. Niinpä en pidä mitenkään mahdottomana, että myymäläadessiivikin vielä joskus pääsisi pannasta – ainakin niissä yhteyksissä, joissa sen kiertäminen mutkistaisi kokonaisuutta kohtuuttomasti.

Saadaanko saada aikaiseksi?

Voimassa olevien ohjeiden mukaan tulee sanoa saada aikaan, ei aikaiseksi. Kieliopin kannalta myöskään aikaiseksi saamisessa ei kuitenkaan ole vikaa, vaan kirjakieleen on aikanaan haluttu valita useista rinnakkaisista vaihtoehdoista vain yksi muoto.

Perustelu on sama kuin muissa rinnakkaisten rakenteiden tapauksissa. Kuitenkin esimerkiksi tuli tehdyksi on hyväksytty jo 70-luvulla, vaikka alun perin kelpuutettiin vain tuli tehtyä. Alkaa tehdä -muodon ohella hyväksytään nykyään myös alkaa tekemään. Niinpä uskonkin, että myös saada aikaiseksi nostetaan tasavertaiseksi saada aikaan -rakenteen rinnalle.

Olemassa oleva, ennalta ehkäisevä, läsnä ollessa:
myös yhteen?

Verbien partisiipit ja infinitiivit, kuten ottava, ottamatta, pyrkivä, lukien, pitäisi kirjoittaa erilleen niitä edeltävästä sanasta: kantaa ottava, lukuun ottamatta, eteenpäin pyrkivä, pois lukien jne. Yhdyssanaksi saa kirjoittaa vain ne muutamat tapaukset, joilla on konkreettisesta merkityksestä erillinen kuvallinen merkitys: ohimenevä, silmiinpistävä, kouriintuntuva.

Käytännössä näitä ilmauksia kirjoitetaan kuitenkin koko ajan yhteen – myös suurilevikkisissä sanomalehdissä, mikä vahvistaa ilmiötä entisestään. Yhtenä syynä voi olla yleinen neuvo kirjoittaa vakiintuneet ilmaukset yhteen: moni näistä sanapareista on varsin vakiintunut, joten ne hahmotetaan helposti yhdyssanoiksi. Erilleen kirjoittaminen onkin lähinnä knoppi, joka on vain tiedettävä.

Suomen kielen lautakunnassa päätettiin viimeksi, että esimerkiksi itsestään selvä voidaan kirjoittaa myös yhteen: itsestäänselvä. Ennustan, että tulevaisuudessa myös partisiippi- ja infinitiivi-ilmausten kirjoittamiseen saadaan lisää valinnanvaraa.

Tutustu blogiimme!

Translatumin blogissa jaamme näkemyksiämme käännösalan, kansainvälisyyden ja kielen ajankohtaisista ilmiöistä.

Tilaa blogiartikkelit sähköpostiisi

Viimeisimmät artikkelit